Niinpä niin.... Elämä on täynnä yllätyksiä=) Vedenjuominen sai itselleni ällön olotilan joten päätin kipaista apteekkiin... ja plussa bongahti raskaustestiin. Miehelle siinä sitten soitin ja kerroin uutisen. Taisin vähän yllättää vaikka vauva ihan toivottu onkin perheeseemme. Tässä sitä on sitten viikko mennyt hämmentyneenä, vuoroin iloisena vuoroin mietteliäänä... Osaako sitä olla oikeanlainen äiti? Meneekö raskaus hyvin? Sitä on kuvitellut mielessään läheisten ilmeitä millaisilta ne näyttäisivät kun saa kertoa että vauva on tulossa.. Onko se yllätys vai onko joku läheisistä jo miettinyt meille tulevan perheenlisäystä...
Vointi on hyvä. Mies pitää minua kuin kukkaa kämmenellä ja on odotuksessa yhtä täysillä mukana kuin minä. Yhdessä ollaan juteltu kaikesta ja todettu että totta tämä taitaa olla. Meistä on tulossa äiti ja isä. Elämä muuttuu,se on selvää... Onneksi odotus kestää vielä muutamia kuukausia että ehtii valmistautua tulevaan. Joka päivä sitä kuuntelee omaa vointia ja omaa olotilaa mutta tähän mennessä kaikki näyttää hyvältä. Mies kysyy päivittäin miten jaksan ja millainen olo. Osaisimpa ottaa hänet täysillä mukaan tähän odotukseen ettei hän tunne jäävänsä vain vierellä olijaksi. Minullahan se vatsa kuitenkin kasvaa ja tulee mahdolliset raskaustuntemukset....
Itselläni kuitenkaan ei ole elämässäni ollut koskaan oikeaa isää joten pidän sitä äärimmäisen tärkeänä että meidän perheessä tulevalla isällä on yhtä tärkeä rooli kuin äidillä. Haluan siksi puhua kaikesta, pienistäkin asioista ja tiedän että vauvan isä jaksaa minua kuunnella vielä kuukausienkin päästä kun selitän vatsan tuntemukset tai rintojen arkuuden... Tämä raskaus ja odotus eletään yhdessä. Miehestäni tulee kyllä upea isä.
Taidan olla onnekas=) Ihana mies ja vauva tulossa..
Huh,huh... Tästä se elämän mittainen seikkailu alkaa=)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti