Täällä siis omine ajatuksineen..

Voisin sanoa,että tämä vuosi on todella ollut muutosten vuosi..

Pitkään kipuilin sinkkuuden maailmassa haaveena löytää mies, jonka kanssa kemiat kolahtaisi... Niin tuossa tuo mies on muutaman metrin päässä ja todellakin tässä ollaan 100%:sesti parisuhteessa...=)

Sitä oppi vuosien aikana vastaamaan sukulaisten kysymyksiin"eikö sulla oo ketään? Ai,sulla ei oo vieläkään ketään".. Kai sitä jokainen ajatteli,että oon ronkeli mutta nyt ne on pyöritelleet silmiään että miten saatoin löytää elämääni ihan oikeasti sen unelmien prinssini... Minä, sukuni ja ystävieni ajattelema ikisinkku, nautin nyt seurustelusta ja kaikesta yhteisen elämän suunnittelusta...
Mutta kyllä välillä on tämä matka vaatinut kyyneliä ja yksinäisiä hetkiä... Jokaisen ystävän häät yksin juhlineena vaikka kutsu tuli avecillisena.. Ystävien lasten ovat syntymät lisänneet kaipausta löytää mies ja saada lapsia... Ja epätoivoisina hetkinä on seisottu peilin edessä ja pohdittu,että mikä mussa on oikeen vikana... Joudunko olemaan loppu elämäni yksin?

Siksi tämä hetki on taian' omaista.. Sitä nauttii uusista tilanteista täysillä ja kun vierellä on toinen jakamassa arkea, sitä oikeasti miettii miten oikein ennen selvisikään... Olen onnellinen, juuri tässä ja nyt! OLEN RAKASTUNUT....